Pidämme sinut liikeellä
Pidämme sinut liikeellä
Selkärankareuma (muita nimiä Bechterewin tauti, spondyloarthritis ankylopoetica) on reumasairaus joka nimensä mukaisesti aiheuttaa oireita ja tulehdusta selkärangassa. Selkärangan lisäksi tulehdusta esiintyy hyvin usein ns. sakroiliakaalinivelissä eli si-nivelissä. Tulehdus saattaa iskeä myös suuriin niveliin kuten polviin, nilkkoihin tai lonkkiin, mutta myös pienet nivelet, kuten sormet, voivat tulehtua. Tulehduksen seurauksena nivel kipeytyy ja turpoaa. Selkärankareuma on tyypillisesti nuorten aikuisten sairaus. Yleisin sairastumisikä on 20-30 vuotta ja sairastuminen yli 40-vuotiaana on selvästi harvinaisempaa. Aiemmin luultiin että selkärankareumaan sairastuvat pääasiassa miehet, mutta viime aikoina on käynyt selväksi että naisilla tautia esiintyy lähes yhtä paljon, mutta usein taudinkuvaltaan lievempänä. Selkärankareuman esiintyvyydeksi Suomessa on arvioitu n. 0.4% mutta esiintyvyys saattaa olla korkeampikin, jopa 1% Selkärankareuma on krooninen sairaus joka kerran puhjettuaan jatkuu usein läpi elämän.Selkärankareuman aktiivisuus kuitenkin vaihtelee ja se saattaa joskus rauhoittua itsestäänkin. Varhainen diagnoosi ja tehokkaat hoidot ovat suuresti parantaneet ennustetta ja tämä mahdollistaa useimmille normaalin, täysipainoisen elämän.
Selkärankareuma kuuluu laajempaan ryhmään sairauksia joita kutsutaan yhteisnimellä spondyloartropatiat. Spondyloartropatia-ryhmän (vapaasti suomennettuna selän nivelsairaus) sairauksiin kuuluvat selkärankareuman lisäksi nivelpsoriaasi sekä tulehduksellisten suolistosairauksien (haavainen paksunsuolentulehdus, Crohnin tauti) yhteydessä esiintyvä nivelsairaus. Myös reaktiivinen niveltulehdus, eli tiettyjen infektioiden, kuten klamydian, laukaisema niveltulehdus kuuluu samaan ryhmään. Kaikille tämän ryhmän taudeille yhteisiä oireita ovat isojen nivelten tulehdukset, jänteiden kiinnityskohtien tulehdukset eli entesiitit, jännetupentulehdukset sekä lantion ja selkärangan välisten sakroiliakaalinivelten tulehdus (sakroiliitti). Jos sinulla on todettu joko tavallisessa röntgentutkimuksessa tai magneettitutkimuksessa sakroiliitti, se on vahva viite siitä että kyseessä on jokin spondyloartropatiaryhmän sairauksista. Selkärangan tulehdus viittaa tavallisimmin selkärankareumaan mutta sitä saattaa esiintyä myös muissa spondyloartropatiaryhmän sairauksissa, ei kuitenkaan nivelreumassa.
Emme edelleenkään tiedä selkärankareuman syytä. On kuitenkin selvää että tietyt perintötekijät ja niiden lisäksi jokin tai jotkut ympäristötekijät yhdessä johtavat sairauden puhkeamiseen. Suurimmalla osalla selkärankareumaa sairastavista voidaan todeta ns. HLA-B27 –kudostyyppi.
Selkärankareuma voi aiheuttaa monenlaisia oireita. Ensioireena useimmiten on kipu selässä ja/tai SI-nivelissä mutta myös suuren nivelen, kuten polven turpoaminen voi olla ensimmäinen oire. Joskus taas tauti voi alkaa silmän värikalvon tulehduksella. Yleisin ensimmäinen oire on selkäkipu, joka tuntuu useimmiten alaselässä rangan alueella ja/tai rangan sivuilla niin kutsuttujen SI-nivelten seudussa. Selässä esiintyvä kipu on luonteeltaan tulehduksellista. Tulehdukselliselle selkäkivulle on tyypillistä että se ilmaantuu levossa eikä niinkään seistessä tai rasituksen yhteydessä kuten “tavallinen” tai iskiakseen liittyvä selkäkipu. Tulehduksellinen kipu herättää usein aamuyöstä ja pakottaa nousemaan ylös ja liikkumaan. Selässä tuntuu kipua lyhyenkin levon jälkeen ja aamuisin selkä on jäykkä. Selän jäykkyys voi kestää useamman tunnin. Taudin kestettyä pitkään saattaa selän liikkuvuus vähentyä sekä sivu- että etusuunnassa.
Polven turpoaminen on tyypillinen oire. On myös mahdollista että polvi on turvonnut jo vuosia aiemmin, sittemmin parantunut ja selkäoireet alkavat vasta myöhemmin. Myös lonkkanivel voi tulehtua. Sen oireena on kipu joka tuntuu yleensä nivuksessa. Jännetupen tulehduksia on voinut myös esiintyä pidempään samoin kuin jänteiden kiinnityskohtien tulehduksia, joita on voitu hoitaa esim. tenniskyyynärpäänä. Kylkiluiden kiinnityskohdat rintalastassa saattavat niinikään kipeytyä. Värikalvon tulehdus eli iriitti tai uveiitti on suhteellisen yleinen selkärankareumaa sairastavalla ja sitä esiintyy eräiden arvioiden mukaan jopa kolmanneksella tautia sairastavista jossakin vaiheessa taudin kuluessa. Silmän kipu, punoitus ja näön huononeminen ovat iriitin oireita ja jos sellaisia esiintyy on tärkeää hakeutua viiveettä silmälääkäriin jotta vaiva saadaan nopeasti hoidettua. Iriitti on hoidettavissa oleva sairaus, joka kuitenkin hoitamattomana voi johtaa näön heikkenemiseen, jopa sokeuteen.
Selkärankareuman diagnoosi voidaan tehdä mikäli todetaan tyypilliset oireet ja niihin liittyen tautiin sopivia löydöksiä laboratoriokokeissa ja/tai röntgentutkimuksissa. Lääkärin tutkimuksessa saatetaan todeta että selkärangan liikkuvuus on vähentynyt. Laboratoriokokeissa tulehdusarvot eli senkka (La) ja CRP ovat tyypillisessä tapauksessa jonkin verran koholla. Tulehdusarvot voivat olla myös reilusti koholla ja tautiin voi alkuvaiheessa liittyä kuumeilua jonka aiheuttajaksi on saatettu epäillä. infektiota. On hyvä kuitenkin muistaa että tulehdusarvot voivat olla myös täysin normaalit. Hemoglobiiniarvo voi laskea tulehduksen seurauksena. Jos ei ole viitteitä raudan puutteesta ei rautaa kannata syödä koska raudansyönti ei korjaa anemiaa mutta voi pahentaa tulehdusta. Verikokeesta todetaan suurimmalla osalla (>95%) HLA-B27 –tekijä (kudostyyppi).
Jos röntgenkuvassa todetaan sakroiliitti se yleensä riittää varmistamaan diagnoosin. Muutosten kehittyminen tavalliseen rtg-kuvaan saattaa kestää yli viisikin vuotta. Muita löydöksiä voivat olla nikamien neliöityminen ja kalkkisiltojen muodostuminen nikamien välille. Alkavia nikamien välisten jänteiden kalkkeumia kutsutaan syndesmofyyteiksi. Normaalilöydös selkärangan tai si-nivelten rtg-tutkimuksessa ei siis sulje selkärankareumaa pois koska muutokset röntgen kuviin ilmaantuvat hyvin hitaasti. Magneettitutkimus (MRI) on tällä hetkellä herkin käytössämme oleva tutkimusmenetelmä. Magneettitutkimuksen etuna on että se näyttää rakenteellisten vaurioiden lisäksi myös tulehdusmuutokset. Mikäli si-nivelten kivun syynä on tulehdus, se voidaan useimmiten osoittaa magneettitutkimuksella
On tavallista että selkärankareuman diagnoosi viivästyy ja joskus jopa vuosikymmeniä. Selkäkipua ei aina mielletä tulehduksen aiheuttamaksi, vaan kipujen syynä pidetään muita tavallisempia syitä kuten “tavallinen selkäkipu” ja iskias. On hyvin tyypillistä että sakroiliitin aiheuttama kipu säteilee reiteen ja aina polveen asti, jonka vuoksi sitä usein erehdytään pitämään iskiaksena. Selkäreumassa usein esiintyviä jänteiden kiinnityskohtien tulehduksia on voitu pitää esim tenniskyynärpäänä ja aivan harvinaista ei ole myöskään se että tautia pidetään fibromyalgiana, erityisesti silloin jos oireena on pelkästään laaja-alainen jänteiden kiinnistykohtien tulehdus mutta nivelet eivät ole turvonneet.
Hoidon tavoitteena on vähentää tulehdusta ja kipua, estää niveltulehdusten syntyminen ja pitää selkärangan liikkuvuus niin normaalina kuin mahdollista. Lääkehoidon kulmakiviä ovat tulehduskipulääkkeet, jotka usein tehoavat selkärankareumassa hyvin.
Tulehduskipulääkkeet estävät tulehdusta aiheuttavien ns. prostaglandiinien syntyä ja siten vähentävät tulehdusta ja kipua. Sen lisäksi eräässä tutkimuksessa todettiin että tulehduskipulääkkeen (selekoksibi) jatkuva käyttö vähensi myös selkärangan radiologisten muutosten etenemistä. Tulehduskipulääkkeitä on monenlaisia ja niiden teho ja myös sivuvaikutukset ovat yksilöllisiä. Viime vuosina on paljon keskusteltu tulehduskipulääkkeiden turvallisuudesta. Tulehduskipulääkkeillä on vatsan limakalvoa ärsyttävä ominaisuus joka voi johtaa pahimmillaan vatsahaavan syntyyn. On tärkeää muistaa että jos ylävatsa on kipeä ei tulehduskipulääkkeitä pitäisi syödä. Uudemmat ns. COX-2 selektiiviset tulehduskipulääkkeet ovat vatsan kannalta turvallisempia. Toinen mahdollisuus estää vatsan sivuvaikutuksia on liittää tulehduskipulääkkeeseen vatsansuojalääke. Tulehduskipulääkkeisiin liittyvä ongelma on myös se että niiden pitkäaikaiskäyttöön liittyy jonkin verran lisääntynyt sydän- ja verisuonisairauksien riski. Tämä riski liittyy myös vanhempiin, ei selektiivisiin tulehduskipulääkkeisiin. Sen vuoksi, erityisesti jos on todettu sepelvatimotauti tai useita sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, on syytä välttää tulehduskipulääkkeiden jatkuvaa käyttöä.
Jos tulehduskipulääkkkeiden teho ei ole riittävä aloitetaan yleensä salatsosulfapyridiinihoito. Siitä on hyötyä erityisesti silloin jos taudinkuvassa on muiden nivelten kuin selkärangan tulehdusta, mutta sitä käytetään myös sakroiliitin ja selän tulehduksen hoidossa. Useimmat reagoivat tähän lääkehoitoon suotuisasti. Sulfa-allergia on este salatsosulfapyridiinihoidolle. Jos hoidon aikana ilmaantuu ihottumaa, se on merkki allergiasta ja lääkitys täytyy useimmiten keskeyttää. Toisena reumalääkkeenä voidaan käyttää metotreksaattia, joka on nivelreuman hoidossa yleisimmin käytetty lääke. Selkärankareumassa se tehoaa erityisesti silloin jos esiintyy nivelten kuten polven tulehduksia. Metotreksaatin teho puhtaasti selkään rajoittuvassa taudissa on kiistanalainen.
Selkärankareuman hoidossa käytetyt biologiset lääkkeet vähentävät kaikki tulehdusta aiheuttavan tuumorinekroositekijän vaikutuksia. Jos tauti on jatkuvasti aktiivinen eivätkä tulehduskipulääkkeet ja sulfasalatsopyridiini tai metotreksaatti auta, saattaa olla aiheellista siirtyä biologiseen hoitoon. Käytössämme on neljä selkärankareuman hoitoon tarkoitettua biologista lääkettä. Näistä yksi (infliximabi) annetaan ruiskeena suoneen ja kolme muuta (adalimumabi ja etanersepti, golimumabi) pistetään ihon alle kotona. Biologiset lääkkeet tehoavat kaikki hyvin selkärankareuman oireisiin. Niiden käyttöön liittyy kuitenkin riskejä. Erityisesti tiettyjen infektioiden riski on lisääntynyt joten toistaiseksi biologisten lääkkeiden käyttö on rajattu vain vaikeimpien tautimuotojen hoitoon.
Liikunta on hyväksi ja muodostaa tärkeän osan selkärankareuman hoitoa. Aktiivisen niveltulehduksen aikana, esimerkiksi jos polvi tai lonkka on tulehtunut, on syytä välttää niveltä kuormittavia harjoituksia. Voimistelu on tärkeä osa selkärankareuman hoitoa. Päivittäisen voimistelun tavoitteena on pyrkiä pitämään selkärangan ja nivelten liikkeet mahdollisimman normaaleina. Ryhdin pitäminen mahdollisimman suorana on tärkeää. Erityisesti on syytä välttää hartioiden painumista kasaan ja pään asennon työntymistä eteen. Näihin onkin syytä kiinnittää jatkuvaa huomiota.
Selkärankareuman ennuste on viime vuosina selvästi parantunut. Diagnoosiin päästään aikaisemmin ja hoito päästään niinikään aloittamaan ajoissa. Myös uudet biologiset lääkkeet ovat parantaneet erityisesti vaikeampia tautimuotoja sairastavien ennustetta. On myös hyvä muistaa että ei ole olemassa vain yhtä tautia nimeltä selkärankareuma. Taudin vaikeusaste voi suuresti vaihdella eri henkilöiden välillä. Vaikeat selkää nopeasti jäykistävät tautimuodot ovat onneksi hyvin harvinaisia. Selkärankareuma saattaa vuosien kuluessa myös rauhoittua itsestään. Vaikka selkärankareuma aiheuttaa ajoittain kipua ja vaivaa se johtaa entistä harvemmin vammautumiseen tai työkyvyttömyyteen ja yhä useammat voivat viettää täysipainoista ja normaalia elämää.
| Artriitti: | Nivelen tulehdus |
| Entesiitti: | jänteen kiinnityskohdan tulehdus |
| Iriitti: | silmän värikalvon tulehdus |
| Sakroiliitti: | alaselässä selkärangan sivuilla sijaitsevien sakroiliakaalinivelten tulehdus |
| Tenosynoviitti: | jännetupentulehdus |
| NSAID: | tulehduskipulääke |
| Spondyliitti: | selän nikaman tulehdus |
Kari Eklund, Dosentti, reumatologian ja sisätautien erikoislääkäri