Reumataudit ja raskaus

Reumasairaudet eivät useimmiten ole este raskaudelle, mutta raskaus ja raskauden aikainen lääkitys kannattaa suunnitella etukäteen. Jos mahdollista raskaus kannattaa pyrkiä ajoittamaan sairauden rauhalliseen vaiheeseen.

Nivelreuma

Nivelreuma ei vaikuta hedelmällisyyteen mutta jos sairaus on kovin aktiivinen se saattaa viivästyttää raskauden käynnistymistä. Nivelreuman hoidossa käytettävät tulehduskipulääkkeet estävät hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä, joten niiden käyttöä on syytä välttää ainakin ennen ja jälkeen ovulaation. Reumalääkkeiden käytöstä raskauden aikana on syytä neuvotella reumalääkärin kanssa. Nivelreuman oireet rauhoittuvat raskauden aikana suurimmalla osalla kolmella neljästä. Noin puolella nivelreumaa sairastavista kaikki oireet häviävät jo ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Osalla niveloireet saattavat kuitenkin lisääntyä. Riski tähän on suurin aktiivia ja vaikeahoitoista nivelreumaa sairastavilla (esim. biologisia hoitoja saavilla). Raskauden aikaisia erityisriskejä nivelreumaan ei juuri liity.

Selkärankareuma

Selkärankareumaa ja muita ns. spondyloartropatioita sairastavilla hedelmällisyys on niinikään normaali. Raskaaksi tuleminen saattaa kuitenkin kestää normaalia kauemmin. Niillä joilla on ollut oireita pääasiassa nivelissä ennen raskautta, sairaus usein rauhoittuu raskauden aikana aivan kuten nivelreumassakin. Sakroiliakaalinivelten oireet sen sijaan harvoin rauhoittuvat raskausaikana. Raskauden aikana spondyloartropatia ryhmän sairaudet eivät yleensä aiheuta erityisiä riskejä.

Systeemiset sidekudossairaudet

Sidekudossairauksista systeemiseen lupukseen eli SLE:hen liittyy raskaudenaikaisia riskejä. Lisääntynyt alkuraskauden keskenmenoriski. johtuu todennäköisesti nk. fosfolipidi vasta-aineista joita SLE:tä sairastavilla esiintyy muita useammin. SLE:n hoitoon on saatettu joutua antamaan raskaita solusalpaajia (syklofosfamidia) joka on voinut alentaa hedelmällisyyttä. SLE:tä sairastavilla esiintyy myös muuta väestöä enemmän synnytyksen ennenaikaisuutta, raskaudenaikaista verenpaineen nousua ja valkuaisvirtsaisuutta, sikiön kasvun hidastumaa ja sikiökuolemia. Näiden komplikaatioiden riski lisääntyy jos sairaus on aktiivinen raskauden alkaessa. Sen vuoksi raskaus kannattaakin mahdollisuuksien mukaan ajoittaa taudin rauhalliseen vaiheeseen. Munuaissairaus ja antifosfolipidivasta-aineet lisäävät raskaudenaikaisia riskejä. Sekamuotoista sidekudossairautta (MTCD) sairastavien raskausriskit ovat samankaltaisia kuin SLE:ssä mutta niitä esiintyy harvemmin ja lievempinä. Sjögrenin syndroomaa sairastavilla merkittävin raskausriski on SSA- ja SSB- vasta-aineisiin liittyvä sikiön synnynnäisen eteiskammiokatkoksen riski ja vastasyntyneen riski saada ohimenevä SLE. Tämän vuoksi Sjögrenin syndrooma sairastavilla sikiön sydänääniä seurataan raskauden keskikolmanneksen aikana.

Edellä mainituista syistä sidekudostauteja sairastavat ohjataan reumatologin tai synnytyssairaalan sisätautilääkärin arvioon jo raskauden suunnitteluvaiheessa tai viimeistään alkuraskaudesta. Myös vaikeaa, aktiivia nivelreumaa tai juveniilia reumaa sairastavien (esim. kombinaatiohoitoa tai biologista hoitoa saavien) hoito kannattaa suunnitella reuman hoito ennen raskauden yrittämistä. Reumalääkkeistä sulfasalatsiinia voi käyttää koko raskauden ajan, mutta useimmat muut reumalääkkeet, kuten metoreksaatti, täytyy lopettaa 3-4 kuukautta ennen raskautta. Tulehduskipulääkkeitä on hyvä välttää lähellä hedelmöitysajankohtaa (voivat häiritä alkion kiinnittymistä kohtuun). Loppuraskaudesta niitä ei suositella koska niiden käyttöön liittyy ennenaikainen sydämen valtimotiehyen sulkeutumisen mahdollisuus.

SLE:n ennuste

SLE:n vaikeusaste vaihtelee suuresti lievistä jopa henkeä uhkaaviin tautimutoihin. Tehokkaiden hoitojen myötä SLE:n ennuste on suuresti parantunut.

Lähteet:

Julkunen H. Reumataudit ja raskaus. Suomen Lääkärilehti 2004;59(1-2):41-46.

Mitchell ym Th management of rheumatic diseases in pregnancy

Tarja Tiippana-Kinnunen

Reumatologian ja sisätautien erikoislääkäri