Pidämme sinut liikeellä
Pidämme sinut liikeellä
Biologiset reumalääkkeet ovat uusia nivelreuman ja muiden reumasairauksien hoitoon tarkoittettuja lääkkeitä. Ne ovat mullistaneet nivelreuman, selkärankareuman ja nivelpsoriaasin hoidon 2000-luvulla. Sellaisetkin tautimuodot jotka aiemmin johtivat vääjäämättä vaikeaan nivelten vaurioitumiseen, voidaan nyt useimmiten saada kuriin. Yhä useammin on myös mahdollista saavuttaa täysi oireettomuus eli remissio. Ensimmäiset biologiset lääkkeet nivelreuman hoitoon saatiin käyttöön 1990-luvun loppupuolella. Suomessa tuli käyttöön ensimmäisenä suonen sisäisesti annettava infliximabi ja muutamaa vuotta myöhemmin etanersepti ja adalimumabi. Tällä hetkellä käytössä on yhdeksän biologista lääkettä. Biologisia reumalääkkeitä käytetään vaikeiden reumasairauksien hoitoon silloin kun perinteiset reumalääkkeet eivät ole riittävästi tehonneet. Koska niiden käyttöön voi liittyä haittoja ne on toistaiseksi varattu vain vaikeimpien reumasairauksien hoitoon. Niitä käytetään reumaattisten tautien lisäksi myös muidenkin sairauksien hoidossa joita ova mm. tulehdukselliset suolistosairaudet, psoriaasi ja tietyt neurologiset sairaudet.
Biologiset reumalääkkeet valmistetaan nimensä mukaisesti biologisella menetelmällä, mikä tarkoittaa sitä että niiden valmistamiseen käytetään eläviä soluja. Biologisten lääkkeiden vaikutusmekanismit tunnetaan hyvin, sillä ne on alun perin suunniteltu vaikuttamaan tiettyyn tunnettuun kohteeseen immuunijärjestelmässä. Biologiset reumalääkkeet ovat valkuaisaineita. Ruuansulatusentsyymit hajoittavat valkuaisaineet suolessa ja siksi lääkkeet täytyy antaa joko pistoksina ihon alle tai suonensisäisesti. Biologisten lääkkeiden valmistusmenetelmät ovat monimutkaisempia kuin perinteisten reumalääkkeiden ja siksi biologiset reumalääkkeet ovat myös huomattavasti kalliimpia. KELA korvaa itse pistettävien biologisten lääkkeiden kustannukset omavastuun ylitttävältä osalta.
Monen biologisen reumalääkkeen vaikutus perustuu siihen että ne poistavat elimistöstä tulehdusta aiheuttavan yhdisteen. Tuumorinekroositekijä alfa (TNF-alfa) on eräs tällainen voimakkaasti tulehdusta aiheuttava yhdiste. Lääkkeitä jotka vähentävät TNF-alfan määrää kutsutaan TNF-salpaajiksi. TNF-salpaajat ovat tehokkaita reumalääkkeitä ja niiden vaikutus alkaa nopeammin kuin perinteisten reumalääkkeiden. Oireiden väheneminen saattaa olla havaittavissa jo muutamassa päivässä, useimmiten muutaman viikon kuluessa lääkkeen aloittamisesta. TNF-salpaajien on osoitettu myös estävän tehokkaasti nivelreuman aiheuttamaa nivelten vaurioitumista eli eroosioiden syntyä. Nivelreuman lisäksi TNF-salpaajat tehoavat hyvin selkärankareuman ja nivelpsoriaasin hoidossa.
TNF-salpaajia on käytössä tällä hetkellä viisi valmistetta. Niistä infliximabi (RemicadeR) annetaan suonensisäiseti sairaalan poliklinikalla ja muut neljä pistetään itse kotona ihon alle lyhyen opetuksen jälkeen. Itse pistettäviä TNF-salpaajia ovat adalimumabi (HumiraR), etanersepti (EnbrelR), golimumabi (SimponiR) ja sertolitsumabi (CimziaR). Teholtaan TNF-salpaajat ovat pitkälti verrannollisia keskenään. Ne eroavat toisistaan mm. vaikutusaikansa suhteen. Etanersepti pistetään kerran viikossa, adalimumabi ja sertolitsumabi kahden viikon välein ja golimumabi kerran kuukaudessa. Infliximabi-infuusiot annetaan kahden kuukauden välein.
TNF-alfan lisäksi biologisten reumalääkkeiden kohteena voivat olla muutkin tulehdusta aiheuttavat sytokiinit. Anakindra (KineretR) estää interleukiini-1:n vaikutusta ja Tosilitsumabi (RoActemraR) estää tulehdusta aiheuttavan interleukiini-6:n vaikutuksia. Biologisten reumalääkkeiden kohteena voivat olla myös immuunijärjestelmän solut. MabThera (RituximabiR) sitoutuu tiettyjen B-lymfosyyttien pinnalle ja vähentää niiden määrää. Abatasepti (OrenciaR) estää toisen immuunijärjestelmän solun, T-lymfosyytin aktivaatiota.
Kaikki biologiset lääkkeet vähentävät immuunijärjestelmän toimintaa ja siten rauhoittavat epätarkoituksenmukaista tulehdusta. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se että kun immuunijärjestelmän toimintaa vähennetään se saattaa altistaa infektioille. Yleisimpiä lääketutkimusten aikana esiintyneitä infektioita ovat olleet ylähengitystie-infektiot, mutta myös vakavampia bakteeri-infektioita, kuten keuhkokuumeita, voi ilmaantua. Myös tuberkuloosin riski on biologisen lääkkeen käytön aikana jonkin verran lisääntynyt. Yleensä kyse ei ole uudesta tartunnasta vaan aiemmin saadun tuberkuloosi-infektion uudelleen aktivoitumisesta. Sen vuoksi ennen biologisen lääkkeen aloitusta pyritään tutkimuksilla sulkemaan pois piilevän tuberkuloosin mahdollisuus. Myös riski muille harvinaisemmille infektioille kuten tietyille sieni-infektioille on jonkin verran lisääntynyt. Korkea ikä sekä muut sairaudet kuten diabetes ja keuhkonahtaumatauti (COPD) lisäävät biologisten lääkkeiden käyttöön liittyviä riskejä. On hyvä muistaa että biologiset lääkkeet saattavat myös peittää infektion oireita, mikä vuoksi varovaisuus on aiheellista.
Kari Eklund, dosentti, erikoislääkäri
Kirjoitus on lyhennelmä Helsingin Reumakeskuksen uudesta kesällä ilmestyvästä nivelreumaoppaasta