Pidämme sinut liikeellä
Pidämme sinut liikeellä
Vaikka luu tuntuukin kovalta ja elottomalta on se tosiasiassa elävää ja aktiivista kudosta joka uusiutuu koko elämämme ajan. Luu koostuu tukiverkosta joka on kalkkeutunut ja antaa luulle sen kovuuden. Tässä tukirangassa ovat kiinni luun elävät solut jotka pitävät huolta luun uusiutumisesta. Osa näistä soluista jatkuvasti hajottaa luuta ja osa taas rakentaa sitä. Luun määrä riippuu näiden kahden prosessin tasapainosta. Jos luuta hajoitetaan enemmän kuin rakennetaan vähenee luun massa vähitellen ja luun lujuus heikkenee. Monet seikat, kuten hormonit, liikunta, ravinto, sairaudet ja lääkkeet vaikuttavat tähän tasapainoon. Luun määrä kasvaa 20-30 ikävuoteen asti jonka jälkeen se säilyy muuttumattomana 40 ikävuoteen asti. Sen jälkeen luun määrä alkaa pienentyä. Menopaussissa naisilla luun häviäminen kiihtyy selvästi. On arvioitu että nainen menettää elämänsä aikana luuaineksestaan 30-50%. Miehillä muutos on hitaampi.
Osteoporoosi on luuston sairaus. Osteoporoosissa luun rakenne on heikentynyt niin paljon että se altistaa murtumalle. Jos luun tiheys on vain lievästi alentunut puhutaan osteopeniasta. Osteoporoosin tärkein ilmentymä on luun murtuma. Erityisesti jos murtuma ilmaantuu suhteellisen pienen vamman jälkeen on syytä epäillä osteoporoosia. Tyypillisiä osteoporoosin aiheuttamia murtumia ovat pienienerginen rannemurtuma, lonkkamurtuma sekä selän nikaman murtuma. On arvioitu että vuosittain Suomessa tapahtuu 30 000-40 000 luunmurtumaa joissa osteoporoosi on osasyynä. On myös arvioitu että Suomessa on noin 400 000 osteoporoosia sairastavaa henkilöä. Edelleen arvioidaan että yli 50-vuotiaista naisista osteoporoosia sairastaa 10-30 %. Miehillä osteoporoosi on selvästi harvinaisempaa ja selvästi alle 10% miehistä sairastaa osteoporoosia. Miehillä testosteronin puute altistaa osteoporoosille. Yleisiä osteoporoosille altistavia tekijöitä ovat mm. korkea ikä, tupakointi, liikunnan vähäisyys, kalsiumin vähäinen saanti, D-vitamiinin vähäinen saanti, hento ruumiinrakenne, yleissairaudet kuten reumasairaudet ja pitkittynyt kortikosteroidihoito.
Osteoporoosi diagnosoidaan tekemällä luuntiheyden mittaus. Paras menetelmä on ns. DXA-menetelmä (dual X-ray absorptiometry). Käytössä on myös muita esim. ultraääneen perustuvia menetelmiä, mutta nämä ovat useimmiten vain suuntaa-antavia. DXA on helppo tutkimus ja säderasitus on pienempi kuin tavallisessa rtg tutkimuksessa. Tutkimus pitäisikin tehdä kaikille jotka ovat saaneet luunmurtuman hyvin vähäisen vamman jälkeen. Luuntiheyden lisäksi on syytä katsoa myös tiettyjä laboratoriokokeita mm. muiden sairauksien poissulkemiseksi.
Osteoporoosin ennaltaehkäisyn kannalta nuoruusikä on ratkaisevassa asemassa. Nopean kasvuvaiheen aikana on erityisen tärkeää että turvataan riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti. Myös liikunta tässä vaiheessa on hyvin tärkeää. Liikunta ja riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ovat keskisiä tekijöitä myöhemminkin kun saavutettu luuntiheys pyritään säilyttämään. Tupakointi vaikuttaa luuntiheyttä alentavasti.
Osteoporoosin hoitoon on olemassa nykyään useita tehokkaita lääkkeitä. Tärkeää lääkehoidonkin aikana on varmistaa riittävä kalkin ja D-vitamiinin saanti. Jos todetaan selkeä osteoporoosi on syytä kalkin ja D-vitamiinin lisäksi aloittaa osteoporoosilääkitys. Lääkkeen valintaan vaikuttavat monet tekijät. Vaihdevuosien hoitoon tarkoitetut hormonivalmisteet vaikuttavat edullisesti myös luuntiheyteen, mutta pelkästään osteoporoosin vuoksi niiden käyttöä ei mahdollisten haittavaikutusten vuoksi suositella. Osteoporoosin hoitoon käytetään yleisesti ns. bisfosfonaatteja. Ne estävät luuta hajottavien solujen toimintaa ja siten lisäävät luun massaa. Yleisesti käytettyjä bisfosfonaatteja ovat alendronaatti risedronaatti ja ibandronaatti. Nykykäsityksen mukaan bisfosfonaatin jatkaminen pidempään kuin n. 5 vuotta ei ole hyödyllistä. Tällöin voidaan tarkistaa luun mineraalitiheys, lopettaa lääkitystä ja seurata luuston mineraalitiheyttä tarkasti. Jos se laskee voidaan aloittaa muita osteoporoosilääkkeitä kuten strontiumranelaatti. Teriparatidi on itse pistettävä lääke jota käytetään vaikean vaikean osteoporoosin hoitoon.
Kari Eklund, Dosentti, erikoislääkäri